FI | EN

Maaperä köyhtyy ja ilmastonmuutos kiihtyy – ratkaisu ravinnontuotantoon lähellä

Maaperä on koko ravinnontuotannon perusta ja siksi sen köyhtyminen on merkittävä ongelma.

Ravinnontuotanto perustuu peltojen ruokamultakerrokseen, eli humukseen, joka tarjoaa kasvualustan kaikille yleisimmille viljelykasveille sekä kotieläinten rehukasveille.  Maaperä on orgaanisen, eloperäisen aineksen ja paikallisesta kallioperästä rapautuneen aineksen seos – elävä organismi. Kun maaperä pilaantuu, aavikoituu tai suolaantuu, johtaa se ruoantuotannon loppumiseen.

 

Aavikoitumisen ja kasvillisuuden vähenemisen lisäksi maaperän köyhtyminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Maan hoitaminen ja ravinnekierto ovat keskeisiä tekijöitä maaperän hyvinvoinnin edistämisessä. Yhtenä tehokkaana maaperän hyvinvointiin tähtäävänä hoitona voidaan käyttää orgaanista lannoitetta. Agra-lihaluujauho on orgaaninen lannoite, jolla on tasapainoinen ja pitkäkestoinen lannoitusvaikutus.

 

Ruoantuotannon näkökulmasta hyvinvoiva maaperä on ravinteikas ja hyvässä maaperässä orgaanisen aineksen määrä on noin viisi prosenttia. Maaperän toimintakyky alkaa heiketä, kun orgaanisen aineksen määrä vähenee alle yhteen prosenttiin.

 

”Maanviljelyssä oleellista on alueellisten olosuhteiden huomioon ottaminen ja paikallisen maaperän laadun ylläpitäminen. Nykyaikaisen maanviljelyn ja maaperän köyhtymisenä tunnetun eroosion tuloksena eloperäinen aines on kuitenkin vähentynyt niin, että monin paikoin kasvien kasvulle ei ole enää edellytyksiä. Tällaisten maa-alueiden uudelleen käyttöönottaminen vaatii usein suuria toimenpiteitä ja ponnisteluja, mikä tarkoittaa maa-alueen metsittämistä sellaisilla kasveilla, jotka pystyvät kasvamaan vaurioituneessa maaperässä – ihmisen auttamana”, agroekologian tutkija Jukka Kivelä taustoittaa.

 

Maaperän köyhtyminen ja mineraalinen keinolannoitus kiihdyttävät ilmastonmuutosta

 

Maaperän köyhtyminen johtaa maaperän aavikoitumisen ja kasvillisuuden vähenemisen lisäksi ilmaston hiilidioksidipitoisuuden lisääntymiseen kiihdyttäen ilmastonmuutosta. Lisäksi mineraalisiin keinolannoitteisiin perustuvassa viljelyssä syntyy erilaisia ilmastonmuutosta vauhdittavia kasvihuonekaasupäästöjä, kuten metaani- ja typpipäästöjä.

 

Kivelän mukaan nyt ja tulevaisuudessa olisikin tärkeää pohtia, miten maaperälle tehtävät hoitotoimenpiteet ja orgaanisiin lannoitteisiin perustuva viljely voisivat sitoa lisää hiiltä maahan, jolloin peltojen viljavuus lisääntyisi ja ruokaa voitaisiin tuottaa enemmän jatkuvasti kasvavan väestömäärän tarpeisiin. 



Orgaaninen lannoite vahvistaa maaperän hyvinvointia

 

Maaperän hoitamisen yhteydessä maahan lisätään ravinteita, jotka edistävät kasvien kasvua. Luomuviljelyssä maaperää hoidetaan pääpainoisesti orgaanisella lannoittamisella, jolloin lannoittamisella ruokitaan ensisijaisesti maaperää. Kasvit saavat tällöin tarvitsemansa ravinteet välillisesti maaperän toiminnan tuloksena. Mineraalisessa keinolannoituksessa ravintoa annetaan suoraan kasveille ja usein maahan levitetään vain typpeä, fosforia ja kaliumia.

 

”Ero lannoitteiden välillä on pieni, mutta oleellinen. Pitkällä tähtäimellä näiden erolla on suuri merkitys”, Kivelä kertoo orgaanisen lannoituksen ja mineraalisen keinolannoituksen eroista.

 

Agra on tehokas orgaaninen lannoite, joka hoitaa maaperää

 

Agra, eli teurasteollisuuden sivuvirroista valmistettu lihaluujauho, on tehokas orgaaninen lannoite, jolla on maaperän hyvinvointia edistävä tasapainoinen lannoitusvaikutus. Agra sisältää paljon hitaasti liukenevaa fosforia. Tuote sopii hyvin luomuviljelyn monivuotiseen viljelykiertoon, joka on kestoltaan tyypillisesti 5–6 vuotta. Tällöin viljelykierron aikana täydennyslannoitteita käytetään vain 1–2 kertaa, jolloin lannoitus kohdistetaan vaativille viljelykasveille ja samalla nostetaan koko viljelykierron satomääriä.

 

”Esimerkiksi lihaluujauholannoitteella lannoitetussa porkkanassa oli vain 10 prosenttia nitraattia mineraalilannoitettuun porkkanaan verrattuna. Mineraalilannoitetun porkkanan nitraattimäärä oli 400 mg kilossa, joka ylittää reilusti YK:n alaisen FAO:n suositteleman määrän esimerkiksi lastenruoissa. Lisäksi orgaanisella lihaluujauholla lannoitetun porkkanan säilyvyys varastossa oli selvästi parempi kuin mineraalilannoitetulla porkkanalla”, Kivelä taustoittaa esimerkillään.

 

Ravinnekierrolla voidaan palauttaa maaperään sen tarvitsemia ravinteita. Koska fosfori on rajallinen luonnonvara, on Agra tärkeä osa ruokajärjestelmän fosforiravinteen kierrätystä. Agraa käytettäessä saadaan paikallisesti sadoissa poistuva fosfori takaisin viljelymaihin ja näin ylläpidetään maaperän humusta.

 

Suomessa elintarvikeketjun sivutuotteista päätyy kiertoon vain murto-osa

 

Suomessa elintarvikeketjun sivutuotteiden kierrätysaste on huono, vain pieni osa päätyy lannoitteeksi tai muuhun hyötykäyttöön. Kivelän mukaan tulevaisuudessa ympäristön ja maaperän pilaantuminen vähenisi merkittävästi, jos ruokajärjestelmän ravinteet palautuisivat aina takaisin pelloille.

 

”Vain osa elintarvikeketjun sivutuotteista päätyy rehuiksi ja lannoitteiksi. Tavoitteena on, että jopa 60 prosenttia sivutuotteista pitäisi hyödyntää, eikä viedä niitä polttoon, viherrakentamiseen tai kaatopaikoille. Jotkut sivutuotteet, kuten teurastamoteollisuudessa muodostuvat sivuvirrat käytetään miltei täysin hyödyksi, joko rehuiksi tai lannoitteiksi”, Kivelä kertoo.

 

Hänen mukaansa myös EU on asettanut tavoitteeksi, että vuonna 2030 yli 70 prosenttia ruoantuotannon ravinteista tulisi palautua takaisin pelloille korvaamaan mineraalisia lannoitteita ja pelloilta vähenevää orgaanista ainesta.

 

Viljeltävän maan ja maaperän hoitaminen on viljelijöiden vastuulla

 

Viljelijät voivat vaikuttaa monin tavoin maaperän hyvinvointiin: ojittamalla, kalkitsemalla ja hoitamalla maan muokkaukset ja lannoitukset oikeaan aikaan oikeanlaisella kalustolla. Tärkein maaperän hyvinvoinnin tekijä on kasvinvuorotus. Tämä tarkoittaa sitä, että pellolla viljeltäviä kasveja vaihdellaan sopivin välein. Välillä viljellään keväällä kylvettäviä viljoja ja välillä viljellään syksyllä kylvettäviä viljoja. Tärkeintä on, että välillä pellolla kasvatetaan typpeä sitovia viljelykasveja, kuten hernettä tai härkäpapua tai apilaa, jolloin maaperään kertyy orgaanista ainesta ja esimerkiksi apilan sitomaa typpeä. Tästä muodostuu hyvää humusta, joka toimii kasvien ravinnevarastona.

 

Nykypäivänä yhä useampi viljelijä valitsee luomuviljelyn. Luomuviljelyn käytännöt ovat tänä päivänä hyvin kehittyneitä. Esimerkiksi peltojen muokkaukset ovat tehostuneet, samalla kun maan tiivistymistä on pystytty vähentämään. Orgaanisten lannoitteiden käytöstä on tullut suosittua myös luomuviljelyssä, sillä se parantaa satoja.

 

Maaperän toimintaan ja mikrobien vaikutuksiin viljelyssä ei aiemmin juuri kiinnitetty huomiota. Jukka Kivelän mukaan nämä ovat nousseet esille luomuviljelyn ja maaperän hyvinvoinnin tutkimisen myötä, kun viime vuosina on kehitetty palkokasvien typensidonnan tehoa ja toisaalta kehitetty mikrobeja, joiden avulla voidaan tehostaa maaperän ravinteiden käyttökelpoisuutta.

 

Maaperän hyvinvoinnin eteen tehdään tärkeitä päätöksiä

 

Maaperän kokonaisvaltaisesta hoitamisesta on tullut yleisiä strategioita monissa maissa, joissa maaperän pilaantuminen ja eroosio ovat merkittäviä ongelmia. Esimerkiksi Intiassa maiden suolaantuminen on monin paikoin ongelma, joka johtuu runsaasta mineraalisten lannoitteiden käytöstä, humuksen vähenemisestä ja siitä aiheutuneesta suuresta kastelutarpeesta.

 

”Intian pääministeri Modi on linjannut, että vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia lannoituksesta pitää hoitaa orgaanisilla lannoitteilla ja 10 prosenttia viljelymaista pitää olla orgaanisessa luomutuotannossa, jossa ei käytetä lainkaan mineraalisia lannoitteita eikä torjunta-aineita. Orgaanisilla lannoitteilla on Intiassa saatu jopa suurempia satoja kuin mineraalisilla lannoitteilla, joiden käyttöä hallitus on tähän asti tukenut. Lihaluujauholannoitteella saatiin Intiassa 7000–8000 kiloa vehnää, joka on selvästi yli paikallisten keskisatojen”, Jukka Kivelä taustoittaa.

 

Agra-lihaluujauhon lannoitekäytöllä on merkittävä rooli maaperän hoitamisessa ja hyvinvoinnissa. Sen tehokkuus luomuviljelyssä on omaa luokkaansa. Huomioitavaa on, että luomuviljelyn kehittymisen ja orgaanisen lannoittamisen suosion kasvun kautta on noussut esiin uusia merkittäviä tutkimuksellisia näkökulmia. Näiden näkökulmien valossa maaperän hyvinvoinnin eteen on alettu tehdä entistä enemmän töitä. Samalla on opittu, että maaperän hyvinvointi on yksittäistä satoa tärkeämpää.